28.3 Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen........

Maanantaina 28.3 n.klo22.00
Cola sai kouristuskohtauksen joka kesti n.2min voi olla että kesto oli lyhyempi tai pidempi  en siinä tilanteessa ruvennut kellottamaan.

Tilanne tuli täysin yllätyksenä...........


Olimme kohtausta ennen tehneet parin tunnin rauhallisen  iltalenkin ja koirat olivat saaneet iltaruan , Cola söi tapansa mukaan hyvällä ruokahalulla., eikä lenkin aikana sen käytöksessä ollut mitään poikkeavaa .

Tilanne muuttuu> tuntia aiemmin makasin sängyssä  Pk-lehden koekalentiria tutkaillen, Cola nukkui jalkopäässä ja Cindi vieressäni. Kun kokeet oli alustavasti katsottuna tuli uni..........
 Heräsin siihen kun Cola päästi äänen ja laitoin valot päälle> Cola kouristeli sängyssä enkä saanut siihen mitään "yhteyttä".
 Kun kouristukset oli loppu silittelin sitä rauhallisesti ja kesti jonkin aikaa ennen kuin se tunnisti minut sitten alkoi hännänpää vippattamaan .
Cola  makasi pitkänaikaa kylkiasenossa läähättäen ja väsyneenä ,silitittelin ja puhuin sille, en tiedä rauhoittelinkin itseäni vai punaturkkiani mutta sen katse oli kyllä liikuttava ja taas itkettiin........

Ohjasin Colan keittiöön juomaan, mutta ei se suostunut vettä juomaan lähti takaisin makkariin ja mönki sängyn alle jossa useasti nukkuu.

Cola oli kuolannut peiton ,virtsannut alleen ja anaalitkin oli tyhjentynyt. Jos jotain hyvää niin  untuvapeitto tuli pestyä.

Yö meni melkein kokonaan valvoessa ja Colan jokainen liike oli minulle uhkakuva . Yö meni ilman kohtauksia .  Aamulla oli ehkä vähän jäykempi ja koko keho oli vähän pinkeempi. Lyhyt aamulenkki sujui hyvin ja a-ruokakin maistui ,mikäköhän sen ruokahalun veisi ;)

Uusia kohtauksia ei ole tullut ja itse alan pääsemään näistä tuntemuksistani pikkuhiljaa eroon, vaikka mietinkin jo ensi kesän uintireissujamme,
> mitä jos Cola saakin vedessä kohtauksen?
 Ehkä ostankin sille pelastusliivit joita vailla olemme olleet jo vuosikaudet, Colahan myöskin veneileen ainakin  silloin tällöin :)